Olemme olleet valtavan kiireisiä pelisovellusten ja kaiken muun tällä hetkellä tapahtuvan kanssa. SciFest toki oli kiireemme viime viikolla. Oma varovainen arviomme kävijämäärästä pajallamme vaihtelee n. 2000 ja 2500 välissä. Minecraftia pelaamaan pääsi noin tuhat kävijää. Koko SciFest keräsi tietojemme mukaan noin 7500 kävijää. Kun näistä jokainen todennäköisesti käveli pajamme ohi, oli heillä varmasti ihmeteltävää. Pajastamme kuultiin myös radiossa ja luettiin lehdestä.
Koko nelipäiväisen paja oli tupaten täynnä. Harvassa olivat ne hetket, jolloin kukaan ei ollut jonossa. Kuulimme jopa sanottavan, että “en olisi tullut SciFesteille, jos tääl ei olis ollu Minecraftii”. SciFest oli kyllä täynnä monia mielenkiintoisia pajoja, mutta uskon fanaattisimpien harrastajien tulleen ihan vaan pelailemaan. Hurjimman pelisession otti nimiinsä eräs normaalikoululainen, joka kertoi pelanneensa nelipäiväisen aikana lähes kymmenen tuntia.
Opetuskäyttöön liittyen peli sai paljon positiivista huomiota. Peliä kokeilleet antoivat yli 120 kirjallista palautetta ja satoja suullisia. Saimme myös fanipostia mailiin. Ei toki pidä väheksyä pelin motivoivaa vaikusta; esimerkkejä tästä tuli vastaan paljon. Ehkäpä parhaimpana eräs SciFestin omaa henkilökuntaa oleva mieshenkilö ensin tuumi, josko ei pelaamaan ryhtyisi, mutta pienen kehoituksen jälkeen penkkiin istuutui ja kahden minuutin ohjauksen jälkeen alkoi omatoimisesti pelaamaan. Aikaa kului parisen tuntia hänellä sujuvasti, ja seuraavana päivänä mies palasi pajallemme pelaamaan.
Mutta riittääkö peli sellaisenaan liimaamaan oppijat penkkeihinsä?
Vastaus on selvä: ei riitä. Testasimme johdonmukaisesti noin seitsemää eri lähestymistapaa, joilla oppijat perehdyttää “pelityökalun” käyttöön variaatioineen pajan aikana. Näistä suuri osa todella motivoi niin tytöt kuin pojat pitkiksi ajoiksi tavoittelemaan antamiamme tavoitteita, mutta toimimattomat ohjaus- / tutustuttamistavat karkottivat oppijat penkeistään jo reilun tunnin sisällä. Tvt ei siis ihan vaan sellaisenaan ole motivoivaa, jos toteutus ontuu.
Seuraavaksi keskeisiä huomioita ja pari vaihtoehtoa, joilla peli voidaan saattaa sujuvaksi työkaluksi opiskeluun.
Jotta sisältöorientoitunut opiskelu saadaan käytiin on työkaluun aina tutustuttava etukäteen. Varaa siis aina aikaa pelin opetteluun ennen pelin kautta opetettavia sisältöjä. Voiko esimerkiksi PowerPointin kautta rakentaa sujuvaa asian esittämistä, jos PowerPointia ei osaa käyttää? Samaa voi pohtia pelin yhteydessä.
Ohjattavia per ohjaaja kannattaa olla kerrallaan neljästä kahdeksaan, riippuen toki ohjausmuodosta ja pelin versiosta (classic / beta). Oppijoiden ohjausta voi porrastaa muun muassa Youtube-videoin, joilloin osa ryhmästä voi itseopiskella pelin käyttöä. Samoin Minecraftwiki on hieno työväline itseopiskeluun. Etenkin vasta-alkajat vaativat noin kymmenen minuutin yksilöohjauksen päästäkseen sujuvasti toimimaan. Toki ohjaajan taito on keskeinen tekijä. Kahta pöytäryhmää ohjaa vielä vaihe vaiheelta yksi ohjaaja.
Lähestymistapoja itse pelin käytön perehdyttämiseen
Perinteisin on tietysti opettajan monologi selittäen auki peruskontrollit ja perustavan logiikan pelissä. Peruskonrollit WASD ja hiiren toiminnot kannattaa toki kertoa aina. Oppijat voivat esimerkiksi kaivaa omat nimikirjaimensa maahan käyttämällä hiiren ykkönäppäintä ja rakentaa kaivamastaan maasta hiiren kakkosnäppäimellä nimikirjaimensa monttujen viereen. Toki toteutettava rakennelma voi olla vaikkapa hiekkainen talo.
Lisämateriaalina voi aina käyttää Youtube-videoita ja wikiä. Opettajan kannattaa suoraan antaa osoitteet käyttökelpoisiin videoihin, joita edustaa mm. “How to survive your first night in Minecraft”.
Puheen tukena voi hyvin käyttää pelinäkymää videotykiltä, joilloin opettaja voi samalla selittää tekemisiään valkokankaalta.
Toinen tapa puolestaan on avata oppijoille valmiiksi Youtube, josta peruskontrollit ja peruslogiikat opetella sekä neuvoa muut tietolähteet itseopiskelulle. Tapa toimii erinomaisesti tietokoneiden kanssa kokeneempien oppijoiden kanssa sekä niiden oppijoiden kanssa, joilta kyseiseen aihepiiriin löytyy lähtökohtaisesti enemmän sisäistä motivaatiota.
Kolmas puolestaan on tärkeä kaikkia pienempiä pelioppijoita ajatellen. Pelistä kun on olemassa kaksi versiota tällä hetkellä: classic ja beta. Classic toimii loistavana “lisäportaana” perehdyttämisessä. Siinä missä pelin opettelu itsessään kannattaa opetella ennen sisältöjä, kannattaa myös pelin tarvitsema luovuus avata classicin avulla, sillä se on erittäin helppokäyttöinen luomistyökalu. Classic muutenkin tarjoaa jo valtavasti opetussisältöjä.
Tässäpä siis kokemuksia SciFestien pohjalta. Nyt olemme paljon valmiimpina opettamaan myös opettajille pelin kautta opettamista.
Seuraavana tavoitteena on testata sisältöjen oppimista verrattuna oppikirjojen tuloksiin. Tätä varten viikon päästä on jälleen aika sopia koulutestauksesta. Jos haluat moisen omaan kouluusi, ota yhteyttä! (appliedscg.fi)
Tätä blogia kirjoittaessani on minecraftedu:n sisältöjen kategoriat ja aihealueet selvillä odottamassa tehtäviksi “aukikirjoittamista” ja layoutti sivustolle koodaantuu vieressäni. Ajatuksia Minecraftin opetuskäytölle tuli paljon.
Kiitos edellisestä viikosta!
Santeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti